Valitsin analysoitavaksi runoksi Hymyilevästä Apollosta runon "Iltatunnelma"
Iltatunnelma
"Taa korpien päivä painuu,
vesi kultana kimmeltää,
mut kaltaisempina kaislat
ja salmet ja saaren pää.
Ah, rinta rauhaton, jospa
levon täältä se löytää vois
ja muistoistaan jos pääsis
eik´ ollut toivoja ois!
Tuon auringon kullan kenpä
vois kätkeä sydämeen
ja itselleen olla outo
kuin kaislat ja välke veen."
* Kielikuvat ja symbolit:
Runosta löytyy metaforia, kuten kohdassa "ja salmet ja saaren pää", jossa saaren pää on metafora. Toinen metafora löytyy runon loppupuolella "Tuon auringon kullan kenpä", jolla mahdollisesti tarkoitetaan auringonpaistetta ja siitä tulevaa valoa. Runossa on myös vertaus "olla outo kuin kaislat veen".
Personifikaatioita runosta löytyy, kohdassa "vesi kultana kimmeltää" on personifikaatio. Tämä voi tarkoittaa mahdollisesti sitä, että kuun loisteessa loiste näkyy veden pinnalla, ja valaisee pimenevää iltaa.
Näiden kielikuvien avulla runossa halutaan luoda syksyistä tunnelmaa, tai syksyisen illan tunnelmaa. Myös heti runon alussa esiintyy personifikaatio "Taa korpien päivä painuu", tällä personifikaatiolla ilmaistaan päivän vaihtumista iltahämärään.
Kielikuvat liittyvät paljon runon kokonaisuuteen, ne luovat tunnelman runolle. Jos kielikuvat jätettäisiin tästä runosta pois, olisi runoa paljon vaikeampi ymmärtää. Runossa ei esiinny varsinaisia symboleita.
*Kielen yleissävy:
Leinon runo Iltatunnelmassa käytetään puhekieltä. Tämä esiintyy mm. kohdissa "mut kaltaisempina kaislat" ja "jospa levon täältä se löytää vois". Nämä lauseet olisi mahdollisesti ilmaistu kirjakielessä "mutta kaltaisempina kaislat" ja "jospa levoin täältä se löytää voisi". Runon kieli kuulostaa hyvin vanhahtavalta, mikä tosin on hyvin mahollista, koska runo on todennäköisesti tehty 1900-luvun alussa tai 1800-luvun lopussa. Kielen perusteella runosta saa kuvan, että runossa on iloinen tunnelma, jossa nautitaan siitä, että syysillat pimenevät ja talvi-aika lähestyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti