Onnistuin omasta mielestä parhaiten valinnaisissa tehtävissä, tosin ei yhteinen tehtäväkään mennyt mielestäni kovin huonosti. Tehtävät tein lähes ajallaan, tosin Saksan ekskursio myöhästytti ensimmäisen tehtävän kirjoittamista vähän myöhempään ajankohtaan. Tehtävät olivat mielestäni melko mukavia ja helppoja. Onnistuin mielestäni melko hyvin kokonaisuudessa.
Antaisin itselleni kolme tähteä. Yritin parhaani mukaan saada runoista ilmi asioita, mutta sain niistä aika vähän analysoitua.
torstai 23. toukokuuta 2013
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Runoblogin valinnaiset tehtävät
3. a) Kirje
Hei henkilö X!
Kuulin kaupungilla, että olet aikomassa lukea Eino Leinon Hymyilevä Apollo runokokoelmaa. Hyvä valinta, koska olen itsekkin lukenut kyseisen kokoelman. Hymyilevä Apollo on kokoelmaksi pituudeltaan keskipitkä, siinä on noin 160 sivua. Kokoelma on melko helppolukuista ja siinä on varmasti monia runoja joista tykkäät! Runojen aiheet vaihtelevat hyvin paljon, mikä antaa sinulle todennäköisesti hyvin paljon eri näkökulmia runoihin.
Itse paneuduin eniten kokoelmassa runoihin, "Iltatunnelmaa" ja "Nocturne". Varsinkin Nocturne runosta pidin todella paljon, johtuu todennäköisesti siitä, että runossa esiintyy hyvin paljon loppusointuja, joka tekee runosta hyvin rytmitetyn ja helppolukuisen. Esim. runon alussa esiintyy jo hyvin paljon loppusointuja:
"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu."
Iltatunnelmaa runossa esiintyy tosin vain muutamia loppu sointuja, esim.
"levon täältä se löytää vois - - eik´ ollut toivoja ois" sekä "vois kätkeä sydämeen - - kuin kaislat ja välke veen!".
Luulen, että sinäkin tulet pitämään paljon tästä kokoelmasta. Tällä kokoelmalla on helppo aloittaa runojen lukeminen ensikertalaisena. Kirjassa on myös paljon runoja, jotka todennäköisesti tekevät sinuun suuria vaikutuksia. Näitä runoja saattaisi olla mm. Tarhapöllö, sekä Virta venhettä vie.
Vietä antoisia lukuhetkiä ja toivottavasti pidät kokoelmasta!
b) Muunnelma
"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan, neiti kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt uus.
En ma enää aja virvatulta,
omani on Hiiden vuoren kulta;
pienentyy mun ympär´ elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie"
Olipa kerran Jarno, joka käveli yöllä kaupungin laitamilla. Ruislinnun laului kantautui Jarnon korviin täysikuun mollottaessa taivaalta. Jarno ajatteli kuinka on onni, että hän voi kävellä ulkona keskellä yötä, ilman minkään näköistä vaaraa.
Jarno mietti mielessään miksi hän ei iloitse, mutta ei myöskään sure. Lopulta hän huokaisi, ja jatkoi matkaansa pimenevään metsään. Metsässä tuoksui vanamot, ja veden pinnalla näkyivät varjoja. Jarno ajatteli mielessään ihastustaan, ja totesi itsekseen laulavansa hänelle mielessään. Jarno tunsi kuinka hänen sydämensä pysähtyi ajatellessaan häntä. Jarno ajatteli yhä vain ihastustaan, ja näki hänet juoksentelemassa pellolla tammenlehvä-seppel päässään. Lopulta Jarno lopetti ajattelun, ja jatkoi matkaansa ilman kummempia mietteitä. Mutta yhtäkkiä Jarnon kävellessä alkoikin ukkosmyrsky, Jarno ampaisi juoksemaan metsässä ilman minkäänlaista päämäärää. Jarnon mielen valtasi pelko. Mitä jos tästä yöstä tuleekin viimeiseni? Jarnon juostessa, hän joutui pysähtymään tienhaaraan, toisen polun alusta Jarno näkee hämäräisen tien, jonka päässä on pieni mökki, jossa palaa valot. Toinen polku veisi Jarnon ties minne. Jarno päätyy valitsemaan polun joka johtaa pienelle mökille. Jarno koputtaa pienen mökin oveen, ja vanha parrakas mies tulee avaamaan Jarnolle oven. Mies päästää Jarnon sisään, ja antaa hänelle mahdollisuuden jäähä mökkiin yöksi. Jarno on menossa nukkumaan, ja ajattelee vielä mielessään ennen nukkumaan menoa, kuinka iloinen hän onkaan saadessaan jonkin yöpaikan.
Hei henkilö X!
Kuulin kaupungilla, että olet aikomassa lukea Eino Leinon Hymyilevä Apollo runokokoelmaa. Hyvä valinta, koska olen itsekkin lukenut kyseisen kokoelman. Hymyilevä Apollo on kokoelmaksi pituudeltaan keskipitkä, siinä on noin 160 sivua. Kokoelma on melko helppolukuista ja siinä on varmasti monia runoja joista tykkäät! Runojen aiheet vaihtelevat hyvin paljon, mikä antaa sinulle todennäköisesti hyvin paljon eri näkökulmia runoihin.
Itse paneuduin eniten kokoelmassa runoihin, "Iltatunnelmaa" ja "Nocturne". Varsinkin Nocturne runosta pidin todella paljon, johtuu todennäköisesti siitä, että runossa esiintyy hyvin paljon loppusointuja, joka tekee runosta hyvin rytmitetyn ja helppolukuisen. Esim. runon alussa esiintyy jo hyvin paljon loppusointuja:
"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu."
Iltatunnelmaa runossa esiintyy tosin vain muutamia loppu sointuja, esim.
"levon täältä se löytää vois - - eik´ ollut toivoja ois" sekä "vois kätkeä sydämeen - - kuin kaislat ja välke veen!".
Luulen, että sinäkin tulet pitämään paljon tästä kokoelmasta. Tällä kokoelmalla on helppo aloittaa runojen lukeminen ensikertalaisena. Kirjassa on myös paljon runoja, jotka todennäköisesti tekevät sinuun suuria vaikutuksia. Näitä runoja saattaisi olla mm. Tarhapöllö, sekä Virta venhettä vie.
Vietä antoisia lukuhetkiä ja toivottavasti pidät kokoelmasta!
b) Muunnelma
"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan, neiti kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt uus.
En ma enää aja virvatulta,
omani on Hiiden vuoren kulta;
pienentyy mun ympär´ elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie"
Olipa kerran Jarno, joka käveli yöllä kaupungin laitamilla. Ruislinnun laului kantautui Jarnon korviin täysikuun mollottaessa taivaalta. Jarno ajatteli kuinka on onni, että hän voi kävellä ulkona keskellä yötä, ilman minkään näköistä vaaraa.
Jarno mietti mielessään miksi hän ei iloitse, mutta ei myöskään sure. Lopulta hän huokaisi, ja jatkoi matkaansa pimenevään metsään. Metsässä tuoksui vanamot, ja veden pinnalla näkyivät varjoja. Jarno ajatteli mielessään ihastustaan, ja totesi itsekseen laulavansa hänelle mielessään. Jarno tunsi kuinka hänen sydämensä pysähtyi ajatellessaan häntä. Jarno ajatteli yhä vain ihastustaan, ja näki hänet juoksentelemassa pellolla tammenlehvä-seppel päässään. Lopulta Jarno lopetti ajattelun, ja jatkoi matkaansa ilman kummempia mietteitä. Mutta yhtäkkiä Jarnon kävellessä alkoikin ukkosmyrsky, Jarno ampaisi juoksemaan metsässä ilman minkäänlaista päämäärää. Jarnon mielen valtasi pelko. Mitä jos tästä yöstä tuleekin viimeiseni? Jarnon juostessa, hän joutui pysähtymään tienhaaraan, toisen polun alusta Jarno näkee hämäräisen tien, jonka päässä on pieni mökki, jossa palaa valot. Toinen polku veisi Jarnon ties minne. Jarno päätyy valitsemaan polun joka johtaa pienelle mökille. Jarno koputtaa pienen mökin oveen, ja vanha parrakas mies tulee avaamaan Jarnolle oven. Mies päästää Jarnon sisään, ja antaa hänelle mahdollisuuden jäähä mökkiin yöksi. Jarno on menossa nukkumaan, ja ajattelee vielä mielessään ennen nukkumaan menoa, kuinka iloinen hän onkaan saadessaan jonkin yöpaikan.
Runoblogin yhteinen tehtävä
Valitsin analysoitavaksi runoksi Hymyilevästä Apollosta runon "Iltatunnelma"
Iltatunnelma
"Taa korpien päivä painuu,
vesi kultana kimmeltää,
mut kaltaisempina kaislat
ja salmet ja saaren pää.
Ah, rinta rauhaton, jospa
levon täältä se löytää vois
ja muistoistaan jos pääsis
eik´ ollut toivoja ois!
Tuon auringon kullan kenpä
vois kätkeä sydämeen
ja itselleen olla outo
kuin kaislat ja välke veen."
* Kielikuvat ja symbolit:
Runosta löytyy metaforia, kuten kohdassa "ja salmet ja saaren pää", jossa saaren pää on metafora. Toinen metafora löytyy runon loppupuolella "Tuon auringon kullan kenpä", jolla mahdollisesti tarkoitetaan auringonpaistetta ja siitä tulevaa valoa. Runossa on myös vertaus "olla outo kuin kaislat veen".
Personifikaatioita runosta löytyy, kohdassa "vesi kultana kimmeltää" on personifikaatio. Tämä voi tarkoittaa mahdollisesti sitä, että kuun loisteessa loiste näkyy veden pinnalla, ja valaisee pimenevää iltaa.
Näiden kielikuvien avulla runossa halutaan luoda syksyistä tunnelmaa, tai syksyisen illan tunnelmaa. Myös heti runon alussa esiintyy personifikaatio "Taa korpien päivä painuu", tällä personifikaatiolla ilmaistaan päivän vaihtumista iltahämärään.
Kielikuvat liittyvät paljon runon kokonaisuuteen, ne luovat tunnelman runolle. Jos kielikuvat jätettäisiin tästä runosta pois, olisi runoa paljon vaikeampi ymmärtää. Runossa ei esiinny varsinaisia symboleita.
*Kielen yleissävy:
Leinon runo Iltatunnelmassa käytetään puhekieltä. Tämä esiintyy mm. kohdissa "mut kaltaisempina kaislat" ja "jospa levon täältä se löytää vois". Nämä lauseet olisi mahdollisesti ilmaistu kirjakielessä "mutta kaltaisempina kaislat" ja "jospa levoin täältä se löytää voisi". Runon kieli kuulostaa hyvin vanhahtavalta, mikä tosin on hyvin mahollista, koska runo on todennäköisesti tehty 1900-luvun alussa tai 1800-luvun lopussa. Kielen perusteella runosta saa kuvan, että runossa on iloinen tunnelma, jossa nautitaan siitä, että syysillat pimenevät ja talvi-aika lähestyy.
Iltatunnelma
"Taa korpien päivä painuu,
vesi kultana kimmeltää,
mut kaltaisempina kaislat
ja salmet ja saaren pää.
Ah, rinta rauhaton, jospa
levon täältä se löytää vois
ja muistoistaan jos pääsis
eik´ ollut toivoja ois!
Tuon auringon kullan kenpä
vois kätkeä sydämeen
ja itselleen olla outo
kuin kaislat ja välke veen."
* Kielikuvat ja symbolit:
Runosta löytyy metaforia, kuten kohdassa "ja salmet ja saaren pää", jossa saaren pää on metafora. Toinen metafora löytyy runon loppupuolella "Tuon auringon kullan kenpä", jolla mahdollisesti tarkoitetaan auringonpaistetta ja siitä tulevaa valoa. Runossa on myös vertaus "olla outo kuin kaislat veen".
Personifikaatioita runosta löytyy, kohdassa "vesi kultana kimmeltää" on personifikaatio. Tämä voi tarkoittaa mahdollisesti sitä, että kuun loisteessa loiste näkyy veden pinnalla, ja valaisee pimenevää iltaa.
Näiden kielikuvien avulla runossa halutaan luoda syksyistä tunnelmaa, tai syksyisen illan tunnelmaa. Myös heti runon alussa esiintyy personifikaatio "Taa korpien päivä painuu", tällä personifikaatiolla ilmaistaan päivän vaihtumista iltahämärään.
Kielikuvat liittyvät paljon runon kokonaisuuteen, ne luovat tunnelman runolle. Jos kielikuvat jätettäisiin tästä runosta pois, olisi runoa paljon vaikeampi ymmärtää. Runossa ei esiinny varsinaisia symboleita.
*Kielen yleissävy:
Leinon runo Iltatunnelmassa käytetään puhekieltä. Tämä esiintyy mm. kohdissa "mut kaltaisempina kaislat" ja "jospa levon täältä se löytää vois". Nämä lauseet olisi mahdollisesti ilmaistu kirjakielessä "mutta kaltaisempina kaislat" ja "jospa levoin täältä se löytää voisi". Runon kieli kuulostaa hyvin vanhahtavalta, mikä tosin on hyvin mahollista, koska runo on todennäköisesti tehty 1900-luvun alussa tai 1800-luvun lopussa. Kielen perusteella runosta saa kuvan, että runossa on iloinen tunnelma, jossa nautitaan siitä, että syysillat pimenevät ja talvi-aika lähestyy.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Runokokoelman esittely
Eino Leinon Hymyilevä Apollo on vuonna 1978 julkaistu runokokoelma, mutta suurin osa kokoelman runoista on ilmestynyt jo 1800-luvun lopussa, sekä 1900-luvun alussa . Kirjaan on kerätty Leinon tunnetuimpia ja keskeisimpiä runoja.
Hymyilevässä Apollossa ei ole keskeistä teemaa, jonka mukaan kokoelma olisi luotu. Kokoelmassa esiintyy aiheita Aleksis Kivestä, luontoon, luonnonilmiöihin, harrastuksiin, sekä menneisiin aikoihin. Runokokoelmassa on aika tasaväkisesti lyhyitä ja pitkiä runoja, keskipituisia runoja on aika harvassa. Runojen kieli on hyvin vanhanaikaista, ja runoissa esiintyy hyvin paljon loppusointuja ja säkeet ja säkeistöt ovat saman pituisia. Joissain runoissa toistetaan samaa sanaa useasti, kuten runossa "Kyltyyri" , "Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!, tuo huuto on Suomessa syyri. Mut mikä se on se kyltyyri..."
Lukukokemuksena Eino Leinon Hymyilevä Apollo on mielenkiintoinen. Runojen aiheet vaihtelevat hyvin paljon, joka helpottaa lukemista. Vaikeasti ymmärrettäviä sanoja on melko vähän, jonka takia runot ovat hyvin helppolukuisia.
Hymyilevässä Apollossa ei ole keskeistä teemaa, jonka mukaan kokoelma olisi luotu. Kokoelmassa esiintyy aiheita Aleksis Kivestä, luontoon, luonnonilmiöihin, harrastuksiin, sekä menneisiin aikoihin. Runokokoelmassa on aika tasaväkisesti lyhyitä ja pitkiä runoja, keskipituisia runoja on aika harvassa. Runojen kieli on hyvin vanhanaikaista, ja runoissa esiintyy hyvin paljon loppusointuja ja säkeet ja säkeistöt ovat saman pituisia. Joissain runoissa toistetaan samaa sanaa useasti, kuten runossa "Kyltyyri" , "Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!, tuo huuto on Suomessa syyri. Mut mikä se on se kyltyyri..."
Lukukokemuksena Eino Leinon Hymyilevä Apollo on mielenkiintoinen. Runojen aiheet vaihtelevat hyvin paljon, joka helpottaa lukemista. Vaikeasti ymmärrettäviä sanoja on melko vähän, jonka takia runot ovat hyvin helppolukuisia.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Selonteko tiedonhankinnasta
1. Käytin lähteinäni www-sivuja ja hakupalveluita, esim. www.jariksuomela.suntuubi.com
2. a) Ei ole vielä tarkkoja lähteitä valittuina
3. En kelpuuttanut Wikipediaa lähteekseni
4. Hain Googlella "Urheiluseura nuoren kasvattajana" ja valitsin muutamia ensimmäisiä kolumneja luettavakseni
5. En käyttänyt tietoja vielä mihinkään
6. Omasta mielestä hyvin, löysin nopeasti muutamia hyviä lähteitä. Ongelmia oli, että aiheestani on vaikea löytää uusia lähteitä
7. Valitsisin aiheen, josta löytyisi enemmän lähteitä ja tietoja.
2. a) Ei ole vielä tarkkoja lähteitä valittuina
3. En kelpuuttanut Wikipediaa lähteekseni
4. Hain Googlella "Urheiluseura nuoren kasvattajana" ja valitsin muutamia ensimmäisiä kolumneja luettavakseni
5. En käyttänyt tietoja vielä mihinkään
6. Omasta mielestä hyvin, löysin nopeasti muutamia hyviä lähteitä. Ongelmia oli, että aiheestani on vaikea löytää uusia lähteitä
7. Valitsisin aiheen, josta löytyisi enemmän lähteitä ja tietoja.
torstai 14. maaliskuuta 2013
Tehtävä 1. a)
C,F,E,G,D,A,B
b) Kirjoitettu artikkeli on todennäköisesti luotettavampaa kuin esim. Haastattelu. Myöskään lukiolaispojan www-sivuilta löytynyt koulutyö voi sisältää pojan omasta päästä keksimiään asioita.
Tehtävä 5.
a) Hägg, Göran 1998. Hyvin puhuttu. Helsinki: Tammi
suom. Veijo Kiuru.
b) Ahola, Suvi Isoisä on eri mies
Julkaistu 28.5.2004 Helsingin Sanomat
C,F,E,G,D,A,B
b) Kirjoitettu artikkeli on todennäköisesti luotettavampaa kuin esim. Haastattelu. Myöskään lukiolaispojan www-sivuilta löytynyt koulutyö voi sisältää pojan omasta päästä keksimiään asioita.
Tehtävä 5.
a) Hägg, Göran 1998. Hyvin puhuttu. Helsinki: Tammi
suom. Veijo Kiuru.
b) Ahola, Suvi Isoisä on eri mies
Julkaistu 28.5.2004 Helsingin Sanomat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)